Haaste

Hannamari haastoi mut blogissaan vastaamaan hirrrrmuvaikeisiin kysymyksiin - kiitos vaan :D

1. Mikä on sellainen koirarotu, jonka ulkonäkö on aina viehättänyt sinua, mutta jota tuskin koskaan tulet hankkimaan?

Mä tykkään sporttisista labbiksista sekä lapinkoirista. Tykkään myös bordercollieiden hulmu helmoista. Luonnetyypissä olen ennemmin terrierin kannalla, joten labbikset ja paimenkoirat ei oikein istu siihen.

2. Milloin todella tunsit onnistuneesi koirasi kasvatuksessa tai missä viime aikaisessa tilanteessa olet ajatellut, että jotain on näköjään tullut tehtyä oikein?

Mä olen onnellinen tosi pienistäkin asioista, sillä Vauhdin kanssa on tullut opittua ettei sitä, että koira haluaa tehdä hommia juuri sinun kanssasi voi ottaa itsestäänselvyytenä. Joten varsinkin siihen liittyvät asiat saavat minut tuntemaan tyytyväisyyttä. Se, että Vauhti tulee täysiä korvat luimussa, kun sitä kutsuu. Se, että sitä pystyy pitämään irti ja että se saa onnellisena kirmata metsässä. Se, että se valitsee mielummin pysyä mun kanssa kuin lähteä treenistä kesken kaiken pois. Se, että se osaa odottaa omaa treenivuoroaan hipihiljaa, eikä häiriinny toisten treenaamisesta.

3. Edustaako nykyinen koirasi sellaista rotua, jossa aiot pitäytyä ja jollaisia aiot vielä tulevaisuudessakin hankkia? Kyllä/ei, miksi?

Hmm. Tämä on vaikea kysymys, meillä on 1 manssi ja 2 cairnia. Omat koirani ovat tietysti ensisijaisesti perheenjäseniä, mutta en voisi kuvitella harrastuksetonta koiraa. Mulle on tärkeää, että mahdollisessa seuraavassa koirassa on harrastuspotentiaalia, koska haluan itse kehittyä myös eteenpäin koiran koulutuksessa ja ennenkaikkea agilityssä. Ja jos rehellisiä ollaan, uskon että on olemassa 'helpompiakin' harrastusrotuja kuin cairn. Oma manssini on ehdottomasti helpompi motivoida tekemään juttuja mun kanssa, mutta cairnin tasapainoisuus ja ei-herkkyys ovat myös kivoja ominaisuuksia. Cairneissa taas harrastuskoiran ominaisuuksia voi olla vaikea saada ja luonteen puolesta mahdollisuudet saada mitä tahansa on suuri. Esimerkiksi omani ovat lähes kaksi ääripäätä noin harrastusmielessä. En sano, että mikään rotu olisi valmis harrastuskoira syntyessään, paljon hommaa saa tehdä koiran kuin koiran kanssa. Cairnien kanssa olen joutunut tekemään todella paljon töitä motivaation eteen (Plyushin kanssa leikkimisen kanssa, Vauhdin kanssa yhdessä tekemisen kanssa). Joskus mietin, että olispa kiva joskus painia jonkun muun ongelman kanssa ;). Toisaalta pidän ehdottomasti cairnieni muista ominaisuuksista; turkin ominaisuuksista, avoimuudesta, laukauspelottomuudesta, leikkisyydestä, koosta, siitä että osaavat rauhoittua, mutta että ovat väsymättömiä ja kestäviä lenkkikavereita. Cairn ja manssi ovat rotuina myös terveitä ja omani eivät ole Plyushin maksashunttijuttujen jälkeen paljoa lääkärissä käyneet.

4. Mikä on epämieluisinta koiraperheen arjessa?

En oikein osaa valittaa mistään, kun itsehän on elämänsä valinnut :) Ehkä se, (kun itse ei ole kunnossa) ettei pysty tarjoamaan koirille kaikkea sitä aktiviteettia mihin ne ovat tottuneet ja mistä ne tulevat silminnähden onnellisiksi. Varsinkin Vauhdille aktiviteetit on tarjottava, oli kunnossa tai ei. Ei sekään nyt hiljaisempaan viikkoon kuristu, mutta katsomalla sen silmiin näkee heti eron.

5. Milloin ja miksi olet todella haaveillut vaihtavasi koirasi rullaluistimiin tai muuhun vaivattomampaan harrastukseen tai elämäntapaan?

Lähinnä olen joskus pohtinut, että miksi on pitänyt sotkeentua näihin koirajuttuihin näin totaallisesti. Miksei voi vaan olla ihan tavallinen koiranomistaja, joka ei tiedä mikä ero on rotuyhdistyksellä ja rotujärjestöllä ja joka ajattelee, että koira on varmaan ihan tyytyväinen päästessään kolmesti pissille eikä tartte muuta aktivointia :P.

6. Minkä takia olet valinnut juuri tämän nimen koirallesi?

Vauhti sai nimensä pentuominaisuuksiensa ansiosta :)

7. Mitä koirasi tekee tällä hetkellä?

Nukkuu lasten säkkituolissa

8. Mitä kaikkea koirasi on syönyt tänään?

Aamuruuaksi Murren Murkinan MultiMix - aterian 250g + merilevätabletit + easy green - jauhetta.

Järsinyt vähän luuta, muttei vielä tähän mennessä varmaan muuta.

9. Kuka on koirasi paras koiraystävä?

Oman lauman ulkopuolelta siskoni russeli Riemu.

10. Mikä on koirasi suosikkileikki?

Vauhti tykkää tehdä temppuja; kaikenlaista missä saa itse keksiä mistä nami napsahtaa. Kaikki missä pitää koskea etu- ja/tai takatassulla / nenällä tms. on suosikkeja.

Koiraleikeissä Vauhti tykkää niin jahdata kuin painiakin.

11. Missä koirasi nukkuu öisin?

Lattialla makkarissa tai yläkerran sohvalla.

Onnea on

Vauhti ja Plyush talvella 2011
(c)Naniannette

Mun on pitänyt jo pidemmän aikaa tehdä positiivisuuspäivitys. Mua ärsyttää, kun itsekin syyllistyn vähän väliä vain etsimään mitä Vauhti ei osaa. Tätä ja tätä pitää treenata, tämäkin on vähän kesken jne. Kotiläksyjen määrä vain kasvaa ja kasvaa. Olis tärkeää pitää yllä myös tietoa siitä, mitä kaikkea onkin jo ja mitä kaikkea koirakko jo osaa.

Mä tykkään Vauhdissa monesta asiasta ja mulla on oikeasti käsissäni pala kultaa. Ihan oikeasti. Vaikka joskus oon niin kypsä tuohon ukkoon ettei mitään rajaa. Vauhti on vaan niin hieno ja mä oon niin tyytyväinen siihen. Oon oppinut siltä ihan hirveesti, kaikesta. Oon oppinut ajattelemaan asioita eri suunnista ja niin paljon koirankoulutuksesta. Tottakai Vauhdilla on huonoja päiviä eikä kaikki todellakaan mene kuin strömsössä.
Ehkä jos olis enempi aikaa, Vauhtikin vois olla valmiimpi noin agilitymielessä - vaikka toisaalta aika ja kypsyminen auttaa sitä ottamaan vastaan asioita paremmin.

Nyt tänään tässä olen onnellinen ja iloinen näistä asioista Vauhdissa:
Osa näistä asioista on tietysti myös opetettuja (joissakin asioissa olen itse onnistunut paremmin kuin toisissa).
- Energisyys, se tekee kaiken täysillä ihan ite.
- Itsenäisyys
- Itsevarmuus, se ei todellakaan ole ovimatto. Sitä ei pakottamalla saa tekemään juuri mitään.
- Sillä on tutkitusti terveet silmät ja polvet, sekä se kävi pitämässä hauskaa MH-luonnekuvauksessa.
- Se on tosi valpas ja huomaa kaiken. Tällä ominaisuudella 'leikkiminen' on todella haastavaa, mutta ah myös niin motivoivaa.
- Se on kuulolla ja läsnä, myös metsälenkeillä. Se tulee kutsusta, vaikka riistan perään se kyllä säntää jos näkösältä joku lähtee. Sillä on saalisvietin lisäksi riistaviettiä, joten nenä käy.
- Vauhti kiipeilee kaikki kivet, kannot, kaatuneet puunrongot
- Sen turkki on helppo trimmata eikä kerää roskaa
- Se haluaa tehdä mun kanssa hommia suurimman osan ajasta ja tykkää tehdä temppuja.
- Se luottaa ja uskoo, että mä pystyn handlaamaan tilanteet.
- Se suostuu menemään keinoluolaan ja haukkuu kettua.
- Vauhti on naistenmies, se tulee hienosti juttuun narttujen kanssa ja pentujen. (Varsinkin nuoret urokset on arka paikka, ja Vauhti vastaa kyllä jos iholle tulevat - tappelut eivät tietystikään ole toivottavia!). Pienen välimatkan päästä harvoin rupee rähiköimään vaikka toinen rähjäisikin.
- Suostuu menemään omaehtoisesti uimaan koirauimalassa
- Vauhdista näkee heti jos se ei tahdo tehdä jotain / tekisi jotain ennemmin
- Hihnakäyttäytyminen on jo paremmalla tolalla
- Lasten kanssa Vauhti käyttäytyy innokkaasti, mutta nätisti

Treenatessa:
- Sitä voi palkata sekä lelulla ja nameilla.
- Se pystyy omassa treeniryhmässä keskittymään tehtäviinsä. Se pystyy leikkimään ja jatkamaan treeniä minitaukojen jälkeen. Ja vaihtamaan lelun ja namin välillä.
- Sen on helppo suunnata eteenpäin, eikä katsele minua kysellen neuvoa
- Sen on helppo yleistää jo opittuja asioita ne opittuaan.
- Se ei ota minusta ja mun häiriöistä itseensä
- Se tykkää opetella temppuja ja juosta suoraan.
- Se osaa hienosti kiihdytys- ja jarrutusvihjeen
- Se juoksee etäpalkalle ihan täysiä
- Vauhdin on helppo hakeuta hypyille
- Se irtoaa vasemmalta puolelta sivuetäisyyttäkin tosi upeasti ja oikealtakin puolelta oksti.
- Sillä on hieno puomin pysäytyskontakti (juoksee täpöä alasmenokontaktille, pysähtyy, nokkii ja jatkaa täpöä)
- Keinukeikuttelu on sille tosi palkkaavaa, koko keinua ei olla vielä tehty.

Lisään tähän asioita sitä mukaan, kun niitä tulee mieleen.

E&E kertaustreenit

Tietysti piti osallistua, kun Eva ja Emelie (Agility Right From The Start - kirjan kirjoittajat) tulivat seminaarireissun ohessa pitämään meille kertaustunnin Sporttikoirahallille.

Oma selkä oli juuri ja juuri käyttökunnossa ja päätin osallistua Vauhdilla (vaikka tiesin ettei selkä kestä Vauhdin kanssa leikkimistä). Hyvä, etten pelannut varman päälle treenaamalla Tepalla, sillä Vauhti (tietysti) esitteli ongelmakohtansa mitä parhaimmalla tavalla ja saatiin siihen tosi hyviä (ja ainakin heti paikan päällä toimivia) vinkkejä.

Paikalla oli radan pätkä, joka sinänsä ei ollut treenin pääpointti. Pääpointti siis treenirutiinit ja niiden 'puhtaus', jokaisella aikaa 2min.
Meitä oli kaksi neljän koirakon ryhmää ja itse olin Vauhdin kanssa ensimmäisessä ryhmässä. Parinani oli Kati&Duffy.
Otin treenikohdaksi hyppypätkän, jossa olkapääkääntö & serpentiini. Ajattelin, että tuttu paikka auttaisi Vauhtia, vaikka paikan päällä hallissa oli pari kymmentä ihmistä ja muutama koira odottamassa omaa vuoroaan. Valitsin silti lyhyen harjoituspätkän kauempana ihmisistä, jotta Vauhdin olisi helpompi keskittyä ja saisin palkattua hyvin.

Elina ja Lyyli aloittivat ja toin Vauhdin juuri ennen omaa vuoroaan halliin. Ensin Vauhti vaikutti ihan oklta, kunnes äkkäsi Lyylin ja oli siitä ylitsepääsemättömän kiinnostunut. Siitäpä sitten treenaamaan lähteminen ei onnistunut mitenkään. Intoa ja kiihkoa oli, mutta ihan väärään suuntaan. Eli mulla olleet palkkiot (lelu & namit) eivät kilpailleet edes Lyylin hajujen kanssa samassa sarjassa.

Dilemmaa ruvettiin purkamaan niin, että palkaksi mun lähellä olemisesta, katsekontaktista ja namin syömisestä, se pääsi haistelemaan ihmisjoukkoon. Aluksi yritin kutsua sitä takaisin ihmisjoukosta, mutta se ei toiminut hyvin. Sitten se tulikin mun luo ja se pääsi heti jatkamaan haistelua. Toistojen edetessä alkoi selvästi kiinnittämään muhun huomiota koko ajan enempi ja tarjosi itse luoksetuloa haistelun sijaan.  Yhdestä luoksetulosta sitten sain sen hyvin mukaani ja tekemään suunnittelemani treenipätkän (joka meni hyvin..). Huoh, ei oo kyllä vähän päälle 2 minuuttinen tuntunut ikinä niin pitkältä.

Parasta on tietysti palaute. Katilta sain kiitosta rauhallisuudesta ja siitä etten luovuttanut sekä pohdittiin myös olisiko kannattanut käydä kiertämässä ihmisjoukko ennen treeniä. On varmasti ihan totta, että mun olisi pitänyt ottaa paremmin aikaa aloitukseen, eikä hösätä menemään. Muttaku2minuuttiaonniinlyhytaikajapitäätehdähetikaikkieikäkerkeeodottamaanjamuutkatsoovaanettämikseitoijomeenoloa. Kun aina muistais ja pitäis hermonsa kurissa.
Eva&Emelie tykkäsivät myös rauhallisuudesta ja siitä, että kouluttajan lakki pysyi koko ajan päässä. Mieltä lämmitti, kun kumpikin sanoivat että estetyöskentely oli tosi hyvää ja ohjaukseenkin Vauhti reagoi hienosti. Että nyt vain toistoilla ja toistoilla tämä asia. Tätä tilannetta olisi voinut  jatkaa niin pitkään, ettei Vauhti olisi enää halunnut lähteä, tarjota sitten lelua ja tehdä treenipätkä ja palkka ja pois ja taas uudestaan jne.
Tällaisissa tilanteissa tuo toimii, kun Vauhdin voi päästää - entäs jos tilanne on sellainen että ei voi päästää? Riittääkö että antaa hihnassa vähän löysää tms.? Entäpä miten reagoida jos Vauhti lähtee radalta kesken kaiken? Täytyy vielä nakata Eva ja Emelietä maililla ja tarkentaa.
Oli niin ihanaa, kun Eva tuli vielä treenien jälkeen antaamaan vielä kasan neuvoja ja sanomaan, että tsemppiä ja koirasta näkee, että se osaa tosi hienosti.

 "Work with distractions, not against them".

Eli, että pitää hyödyntää kaikki kohdat missä Vauhti on ikäänkuin pöllämystynyt. Kun ottaa autosta, tulee treenipaikalle, halliin ja treeneissä häiriöt jne. Että Vauhti saa huomata toistoilla ja toistoilla, että on kuitenkin kivempi saada ne palkat ja tekemisen ilo heti eikä niin että käy pyörimässä tyhjän panttina ensin. Oma lisäykseni tähän on pohdinnan jälkeen se, että tietystikään Vauhti ei saisi palkkaantua 'siellä jossain'.
Oletan, että Evan idea on se, että koska Vauhti kuitenkin tuli / tulee mun luokse, syö namit jne. niin se pitää mua jonkun arvoisena sen mahtipalkinnonkin ohella ja kun huomaa että mun luona on kivempaa ei pyrikään lähtemään. Tein pari estettä vielä ihan viimeisenä, ja se meni jo paremmin.

Kyllä sai 25eurolle vastinetta ei voi muuta sanoa! Ja oli niin hienoa, nähdä kaikki ja kaikkien muiden edistyminen!
Vaikka tietysti ärsytti ja harmitti, ettei Vauhti esittänyt sitä hyvää mitä se on omissa treeneissä ollut jo jonkun aikaa, niin tottakai oli hyvä, että sain asiaan maailman parhailta vinkit. Kaiken kruunasi tottakai se, että pihalla Vauhti haisteli Lyylin iloisena ja eikä ollut sen jälkeen juuri yhtään kiinnostunut siitä.. :D


Video tulossa

Jos pysyy kunnossa, pysyy kunnossa.

Sairasvuoteelta terveisiä, onneksi potilaana olen kuitenkin minä eikä koira!

Selkävaivoilleni ei meinaa tulla loppua, tai siltä se ainakin nyt tuntuu. Kolmisen viikkoa sitten napsahti niin, että jalat meni alta. Sen jälkeen on menty huonommin ja vähän paremmin, nyt taas vähän huonommin. Pakko kun oli päästä vähän juoksemaan treeneissä.. 

Nyt tarttee kyllä ottaa iisimmin (helpommin sanottu kuin tehty..). Kahden muksun kotiäitinä selän lepuuttaminen on.. öö.. hankalaa. Onneksi pääsee taas fyssarille murjottavaksi huomenna.

Jotain hyötyä kuitenkin, treenimotivaatio on ihan huisi! Oon päättänyt saada Vauhdin kepit vihdoin valmiiksi ja keinun. Niistä lisää treenipäiväkirjojen kohdalla. Tosin mitään kovin maatamullistavaa en voi tehdä, kun en voi kumartua / nostaa tai mitään. Metsälenkkeilyyn olen yrittänyt panostaa joka välissä! Parasta jumppaa myös itselle.

18.10 Plyushin fyssari

Jäykkyys takaosassa ei ollut vain meikäläisen kuvitelmaa, mutta Riikka sai sitä hyvin avattua ja pääsipä Plyush kokeilemaan vesijuoksumattoakin! Kotihierontaa, jumppaliikkeet ja vesijuoksumattokuuri lääkkeeksi ni alkaa taas lyyti kirjoittamaan.

19.10 Vauhti kettuilemassa

Saatiin kuin saatiinkin järjestettyä cairnimainen kettuiltapäivä. Vauhtikin pääsi pitkästä aikaa tulille ja kivastihan tuo meni. Tuppaa antamaan ääntä kyllä ihan liikaa.. Ehkä mä kuitenkin vien sen kokeeseen, saapi ainakin jälkipolville todistusaineistoa jossain muodossa ;)

Tämä reissu oli omalla selälle liikaa ja kotipihassa pääsin vaivoin sisälle saakka. Miten voikin alkaa kuin salama kirkkaalta taivaalta?

20.10 Ojangon kisat

Pakkohan se oli mennä Tepan kanssa, vaikka aamulla piti ihan tajukin heittää (kahdesti), kun oli kerran maksettu. Noh, mun kuntoon nähdenhän ne meni ihan loistavasti. Kaksi hyllyä, ja rengas kotiläksyksi silti ;)

Agirata

Hypäri

21.10 Dollya tapaamassa

Sunnuntaina kokoonnuttiin juhlimaan anoppini syntymäpäiviä, vaikkei hän niitä kanssamme olekaan valitettavasti juhlimassa. Nikon tädillä on ah-niin-ihana-Dolly-labbis. Se on kyllä ihq <3>

Oivan treeneihin en lähtenyt könkkäämään.

Levottomasta joukosta levoton kuva

22.10 SepollaTreenit meni ihan kävelyksi, tehtiin keinua vauvakeinulla. Aluksi selvästi Vauhti jänskäs, mutta reipastui ja nopeutui loppua kohden.

29.10 Sepolla

Vauhti teki keppejä, otin jo muutamaan juoksuaskeleenkin Tepan kanssa.

Vauhdilla 3 kujaa, 7&1-kellotaululla. Onnistumisprosentti 90% eli oisi voinut/pitänyt tehdä vaikeempaa, mutta toisaalta tällä selällä kykkiminen tonkin verran oli jo liikaa.

31.10 Vauhti & Plyush fyssari

Vauhti juoksi hienosti ja hyvällä askeleella

Plyush pääsi toistamiseen juoksemaan vesijuoksumatolle ja Riikka oli sen edistymiseen tyytyväinen, jumppaliikeet ollaan saatu tehtyä hyvin ja Plyush liikkuu metsässä paljon rennommin ja matkaavoittavammin.
Plyushin kuvat ovat nyt virallisesti B/B & 0/0 - eli hienoa - joko kuulin ell sanovan väärin tai jotain mutta kunnossa siis ovat!

Vauhti pääsi Riikan tsekkaukseen, kun kotihieronnoissa kiinnitin huomiota sen tiukkaan perään :D Jalat kuin viritetyt jouset. Mitään sen kummempaa ei kuitenkaan ollut, kirjoitan tarkan sepustuksen kun löydän Riikalta saadun paperin.

1.11 kotitreeniä (2X2)

Selkä tuntui suht kivalta ja otin muutaman setin Vauhdin kanssa kotipihassa keppejä yhdistettynä putkeen. Sillä vähän vajaa 7&1 asennolla kolme paria menee tosi hienosti, lähensin keppipareja myös ehkä reiluun askeleeseen. Osaaminen on juuri tällä tasolla, pujottelu alkaa selvästi hahmottua. Onnistumisprossa varmaan 70%. Otin yhden parin pois ja tiukensin käytännössä suoriksi - tässä onnistumisprossa vajaa 70% (ja vähän haistelua parin epäonnistuneen jälkeen), mutta teki mun mielestä hienosti hommia. Pidin pidemmän tauon ja sen jälkeen aattelin tehdä samalla harkalla kulmia - ja siihenhän se sitten tyssäs. Niin kehnoa koirankoulutusta saa taas hakea pitkältä. Jospa treenais ens kerralla ajatus päällä.

3.11 Luonneluento

Lauantaina kävin kuuntelemassa Tuulan innoittamana Riitta Liimataisen luentoa MH-luonnekuvauksen ja luonnetestin eroista ja yhtäläisyyksistä. Riitta on todella hyvä puhuja ja luennosta sai varmasti jokainen jotakin. Itselle perusasiat oli melko selviä, mutta tottakai aina saa uutta ajateltavaa.

Lopputulema lienee se, että MH on nuoremman koiran testi ja luonnetesti hieman vanhemman. Kumpikin testi antaa tietoa koiran luonteesta ja loppujen lopuksi testaavat melko samoja asioita - eri termein ja eri tavoin. Mun mielestä oli tosi hyvä, ettei testejä pyritykään laittamaan paremmuusjärjestykseen.

5.11 Sepolla

Selkä tuntui niin hyvältä, että päätin urheilla pikkuradan kaikkien kolmen kanssa. Tepa oli hieno oma itsensä, teki mageet käännökset jarrutusvihjeestä ja pisteli minkä jaloistaan pääsi (ja mä yritin pysyä perässä). Vauhti taas oli intoa täynnä, makeinta oli se että kun irrotin sen lelusta, se tarjosi paikallaoloa nenä lukittuneena eteenpäin ja säntäsi täysiä eteenpäin luvan saatuaan. A ei imenyt yhtään, mutta intoi pysyi päällä sitä korjattaessa. Pussikin tökki, kääntyi kai takaisin. Siitä jatkoi kivasti, kunnes muuri taas tökki ja alkoi juosta vain mun perässä. Tosin into ei laskenut ja kun tulin takasin päin koira vasemmalla puolella teki muurinkin kuin vettä vaan... Suorilla kiihdytykset meni tosi hyvin, jopa vinot hypyt (suorat linjat), putket imi hyvin (jopa puomin alla ollut musta putki). Pituus ja sen jälkeen kääntö olikin sitten aika kuraa, mutta luulen ettei mun ohjausta kyllä olis lukenut kuin Tepa.
Kun aikaa oli, niin otinpa vielä Plyushinkin ja se oli niin onnellinen. Vähän jäi taaksejuoksemaan, mutta Plyushiksi 25 rimoilla tosi hyvä ja se oli niin onnellinen < 3

Kivaa oli, kunnes ei enää ollut. Raahauduin hallista ulos ja metsälenkille, olin vissiin todella tuskainen kun koirat katselivat mua säälivästi raahustaessani metsässä :D Onneksi koirat sai siellä juosta, ja mä sain kävellä rauhassa omaa tahtiani. TAHTOO TERVEEN SELKÄNSÄ TAKAISIN!!!!!!!

Näihin metsälenkkeilykuviin muutaman viikon ajalta onkin hyvä lopettaa.. :)

Simple as that

Mä oon rakastunut. Nimittäin tähän sitaattiin:

"I love my dog, I love this sport and every run is just another opportunity to do something I love with a dog that I love. Doesn’t get any more complicated than that."

- Susan Garrett -

http://susangarrettdogagility.com/2012/10/random-reflections-from-2012-fci-world-championships/

Kannattaa lukea koko Garrettin postaus, hän kirjoittaa ajatuksistaan ja tavoitteistaan hienosti sekä avoimesti. 

Mä olen pohtijatyyppiä, välillä liikaakin. Analysoin ja analyseeraan. Teen sitä omassa treenaamisessa ja kun katson toisten treenaamista. Yritän analysoida kaiken kerralla, hyvän ja parannettavan. Siksi mun on välillä muistutettava itseäni siitä MIKSI ylipäätään harrastan agilityä. Tai ylipäätään yhtään mitään. SIKSI Garrettin sanoma kolahtaa. Oikeasti asiat on aika yksinkertaisia.
Tämä ei tietystikään tarkoita sitä, että olisi ihan sama mitä tai miten asioita tekee, treenejä ja tehtäviä voi silti tehdä tarkasti, hyvin ja tieteeseen nojaten. Mutta ryppyotsaisuus tai virheiden etsiminen ei saa ottaa valtaa!

Tykkään syksystä. En niinkään sateesta ja harmaudesta (:P) vaan syysmetsästä. Oonkin yrittänyt päästä metsään aina kun mahdollista. Kamerakin on eksynyt välillä mukaan.

12.10. 
RakkauspakkausPlyush kävi virallisissa kyynär- ja lonkkakuvissa. Samalla otettiin epäviralliset selkäkuvat. Kyynäret sekä selkä olivat siistit ja normaalit. Lonkat olivat löysät ja ell:n mukaan D:n arvoiset. Hyvää oli, ettei löysyyttä ollut muualla ja selkäkin oli kunnossa. Lonkkien löysyys oli odotettavissa, paino täytyy nyt saada alas ja jumppailla Plyushin syviä lihaksia. 18.10 ollaan menossa fyssarille.

13.10.
Vauhti ja Tepa juoksivat maastojuoksukisoissa Hyvinkäällä. Tapahtuma oli kyllä hauska, siellä viilettivät terrimykset samassa sarjassa wipukoiden kanssa :D Hienosti meni, vaikka vasta jälkikäteen selvitettiin mitä se maastojuoksu oikeastaan tarkoittaa! Maastojuoksussa koirat saavat 'tyylipisteitä' nopeudesta, älykkyydestä ja kestävyydestä. Virallisessa kisassa on 3 tuomaria, tässä epävirallisessa 1.
Täällä videotodiste :)
Ja alla kuvasaastetta:

Möllit maastossa :)

14.10.
Lägin treenien jälkeen olin aikeissa tehdä kunnollisen metsälenkkeilykierroksen Lempolassa. Saatiinkin tehtyä ihan kiva lenksu, kunnes bongasin pari peuraa hyppelemässä metsähakkuuaukealla... Sain Tepan ja Vauhdin kiinni ennenkuin ne huomasivat, mutta hajut tietysti tulivat meitä kiusaamaan eikä ole kiva lenkkeillä pelko perssissä milloin himputin peurat pomppaavat eteen. Hyvin saalistuskaksikko pysyi kuulolla ja tuli kutsusta, mutta lenkki jäi silti toivottua lyhyemmäksi.

Pyllyt pystyssä peuran perässä

Terveystarkastuksessa

Vauhti kävi tänään tsekkauttamassa itsensä Lahdessa joukkotarkastustilaisuudessa. Tiina&Laku lähtivät matkaseuraksi. Perillä saatiin nauttia Kasvis-Sarin ja muutaman muun Ärripurrilaisen seurasta.

Vauhti ei oikein arvostanut akkojen kanssa läpinää ja seisoskelua, ja alkoi jurppia nuorempien urosten lähentely-yritykset.. Noh selvittiin kuitenkin vain muutamalla äänen korotuksella. Muuten Vauhti käyttäytyi oikein kivasti eikä sitä pelottanut pieni tila, jossa paljon haukkuvia koiria jne.

Terveystulokset olivat mukavaa kuultavaa; priimaa, priimaa ja priimaa :)
Eli viralliset tulokset 9.10.12:
Ärripurrin Salainen Agentti
- Silmät terveet
- Polvet 0/0
- Sydänkuuntelu ok

Tässä Vauhti leikkii taitavasti potilasta Alisan eläinlääkärileikissä.

Seppoa ja Oivaa

Ma 1.10 Seppoiltiin

Video tulossa

Vauhti oli jälleen super - mä oon niiiiin tyytyväinen!


Su 7.10 Oiva
Yritin panostaa omaan rentouteen paremmin ja tehdä niinkuin itse muutenkin tekisin.

Kaksi hyppyä ei meinannut mennä suoraan, kun avustaja oli palkkaamassa hyppyjen välissä.. Ai mitenniin tietää mistä palkkaa tulee. Tämähän on Vauhdilla huomattu usein, se yrittää ainakun mahdollista ennakoida mistä palkka tulee ja oikasta sinne. Avustaja siirrettiin tokan hypyn linjalle ja sujui.. Lauantainen MH-kuvaus + 8km kävelylenksa sekä aikaisempi sunnuntainen mummoilu näkyivät kyllä, mutta teki silti. Musta suora + u-putki menivät oikein kivasti, myös paikaltaan lähtö oli ihan ok.


Ma 8.10 Seppoilua ilman Seppoa

Kaikki koirat oli mukana, treeniseurana Eeva&Riemu. Oltiin pikkupuolella vähän aikaa, kun edellisellä ryhmällä meni radanrakentamiseen odotettua kauemmin. Tepa teki puomi&keinu - vuorottelua - eikä puomi huonontunut - jipii! Keinu tarttee tietty varmuutta vielä, mutta pääasia että puomi ei mennyt rikki!

Vauhti teki pussia, putkea, hyppyjä, käännöksiä, Aata (jota pitää kyllä treenata, se ei aluksi sujunut) sekä puomia. Puomi oli vähän hidas, mutta muuten mä olin niiiin tyytyväinen raivoavaan terrieriin!
Isolla puolella Vauhti teki vielä keppejä (3 paria, muutama jalan mitta väliä ja melkein suorana) ja nehän suju - ihan superia!! Sen jälkeen vielä hyppykieputukset sekä puomi (jossa oli hieno vauhti ja hyvät nokkasut vaikka juoksin ohi!!!!!!!!!!!) Näillä treenimäärillä puomin suoritus niiin hyvä.

Metsäilyllä treenien jälkeen säikytettiin yhdet sienestäjät, kun soturijoukko (Plyush&Vauhti) rynnivät edellä kertomaan epäilyttävistä tyypeistä. Onneksi sentään pysähtyivät, kun karjasin ja tulivat karjaisusta vielä takaisinkin. Muuten lenkki oli jälleen ihana syysretki :)
Kuvasta puuttuu Riemu.