perjantai 9. marraskuuta 2012

E&E kertaustreenit

Tietysti piti osallistua, kun Eva ja Emelie (Agility Right From The Start - kirjan kirjoittajat) tulivat seminaarireissun ohessa pitämään meille kertaustunnin Sporttikoirahallille.

Oma selkä oli juuri ja juuri käyttökunnossa ja päätin osallistua Vauhdilla (vaikka tiesin ettei selkä kestä Vauhdin kanssa leikkimistä). Hyvä, etten pelannut varman päälle treenaamalla Tepalla, sillä Vauhti (tietysti) esitteli ongelmakohtansa mitä parhaimmalla tavalla ja saatiin siihen tosi hyviä (ja ainakin heti paikan päällä toimivia) vinkkejä.

Paikalla oli radan pätkä, joka sinänsä ei ollut treenin pääpointti. Pääpointti siis treenirutiinit ja niiden 'puhtaus', jokaisella aikaa 2min.
Meitä oli kaksi neljän koirakon ryhmää ja itse olin Vauhdin kanssa ensimmäisessä ryhmässä. Parinani oli Kati&Duffy.
Otin treenikohdaksi hyppypätkän, jossa olkapääkääntö & serpentiini. Ajattelin, että tuttu paikka auttaisi Vauhtia, vaikka paikan päällä hallissa oli pari kymmentä ihmistä ja muutama koira odottamassa omaa vuoroaan. Valitsin silti lyhyen harjoituspätkän kauempana ihmisistä, jotta Vauhdin olisi helpompi keskittyä ja saisin palkattua hyvin.

Elina ja Lyyli aloittivat ja toin Vauhdin juuri ennen omaa vuoroaan halliin. Ensin Vauhti vaikutti ihan oklta, kunnes äkkäsi Lyylin ja oli siitä ylitsepääsemättömän kiinnostunut. Siitäpä sitten treenaamaan lähteminen ei onnistunut mitenkään. Intoa ja kiihkoa oli, mutta ihan väärään suuntaan. Eli mulla olleet palkkiot (lelu & namit) eivät kilpailleet edes Lyylin hajujen kanssa samassa sarjassa.

Dilemmaa ruvettiin purkamaan niin, että palkaksi mun lähellä olemisesta, katsekontaktista ja namin syömisestä, se pääsi haistelemaan ihmisjoukkoon. Aluksi yritin kutsua sitä takaisin ihmisjoukosta, mutta se ei toiminut hyvin. Sitten se tulikin mun luo ja se pääsi heti jatkamaan haistelua. Toistojen edetessä alkoi selvästi kiinnittämään muhun huomiota koko ajan enempi ja tarjosi itse luoksetuloa haistelun sijaan.  Yhdestä luoksetulosta sitten sain sen hyvin mukaani ja tekemään suunnittelemani treenipätkän (joka meni hyvin..). Huoh, ei oo kyllä vähän päälle 2 minuuttinen tuntunut ikinä niin pitkältä.

Parasta on tietysti palaute. Katilta sain kiitosta rauhallisuudesta ja siitä etten luovuttanut sekä pohdittiin myös olisiko kannattanut käydä kiertämässä ihmisjoukko ennen treeniä. On varmasti ihan totta, että mun olisi pitänyt ottaa paremmin aikaa aloitukseen, eikä hösätä menemään. Muttaku2minuuttiaonniinlyhytaikajapitäätehdähetikaikkieikäkerkeeodottamaanjamuutkatsoovaanettämikseitoijomeenoloa. Kun aina muistais ja pitäis hermonsa kurissa.
Eva&Emelie tykkäsivät myös rauhallisuudesta ja siitä, että kouluttajan lakki pysyi koko ajan päässä. Mieltä lämmitti, kun kumpikin sanoivat että estetyöskentely oli tosi hyvää ja ohjaukseenkin Vauhti reagoi hienosti. Että nyt vain toistoilla ja toistoilla tämä asia. Tätä tilannetta olisi voinut  jatkaa niin pitkään, ettei Vauhti olisi enää halunnut lähteä, tarjota sitten lelua ja tehdä treenipätkä ja palkka ja pois ja taas uudestaan jne.
Tällaisissa tilanteissa tuo toimii, kun Vauhdin voi päästää - entäs jos tilanne on sellainen että ei voi päästää? Riittääkö että antaa hihnassa vähän löysää tms.? Entäpä miten reagoida jos Vauhti lähtee radalta kesken kaiken? Täytyy vielä nakata Eva ja Emelietä maililla ja tarkentaa.
Oli niin ihanaa, kun Eva tuli vielä treenien jälkeen antaamaan vielä kasan neuvoja ja sanomaan, että tsemppiä ja koirasta näkee, että se osaa tosi hienosti.

 "Work with distractions, not against them".

Eli, että pitää hyödyntää kaikki kohdat missä Vauhti on ikäänkuin pöllämystynyt. Kun ottaa autosta, tulee treenipaikalle, halliin ja treeneissä häiriöt jne. Että Vauhti saa huomata toistoilla ja toistoilla, että on kuitenkin kivempi saada ne palkat ja tekemisen ilo heti eikä niin että käy pyörimässä tyhjän panttina ensin. Oma lisäykseni tähän on pohdinnan jälkeen se, että tietystikään Vauhti ei saisi palkkaantua 'siellä jossain'.
Oletan, että Evan idea on se, että koska Vauhti kuitenkin tuli / tulee mun luokse, syö namit jne. niin se pitää mua jonkun arvoisena sen mahtipalkinnonkin ohella ja kun huomaa että mun luona on kivempaa ei pyrikään lähtemään. Tein pari estettä vielä ihan viimeisenä, ja se meni jo paremmin.

Kyllä sai 25eurolle vastinetta ei voi muuta sanoa! Ja oli niin hienoa, nähdä kaikki ja kaikkien muiden edistyminen!
Vaikka tietysti ärsytti ja harmitti, ettei Vauhti esittänyt sitä hyvää mitä se on omissa treeneissä ollut jo jonkun aikaa, niin tottakai oli hyvä, että sain asiaan maailman parhailta vinkit. Kaiken kruunasi tottakai se, että pihalla Vauhti haisteli Lyylin iloisena ja eikä ollut sen jälkeen juuri yhtään kiinnostunut siitä.. :D


Video tulossa

2 kommenttia:

  1. Haastamme teidät vastaamaan Lennun blogista löytyviin kysymyksiin: http://lennuterrieri.wordpress.com/2012/11/09/kysymyksia/ :) Pikaista paranemista selällesi! Toivottavasti helpottaa pian!
    T. Hannamari ja Lennu

    VastaaPoista
  2. Kiitos Hannamari! Katsotaan pystynkö vastaamaan noin vaikeisiin haasteisiin ;)

    VastaaPoista