Jos pysyy kunnossa, pysyy kunnossa.

Sairasvuoteelta terveisiä, onneksi potilaana olen kuitenkin minä eikä koira!

Selkävaivoilleni ei meinaa tulla loppua, tai siltä se ainakin nyt tuntuu. Kolmisen viikkoa sitten napsahti niin, että jalat meni alta. Sen jälkeen on menty huonommin ja vähän paremmin, nyt taas vähän huonommin. Pakko kun oli päästä vähän juoksemaan treeneissä.. 

Nyt tarttee kyllä ottaa iisimmin (helpommin sanottu kuin tehty..). Kahden muksun kotiäitinä selän lepuuttaminen on.. öö.. hankalaa. Onneksi pääsee taas fyssarille murjottavaksi huomenna.

Jotain hyötyä kuitenkin, treenimotivaatio on ihan huisi! Oon päättänyt saada Vauhdin kepit vihdoin valmiiksi ja keinun. Niistä lisää treenipäiväkirjojen kohdalla. Tosin mitään kovin maatamullistavaa en voi tehdä, kun en voi kumartua / nostaa tai mitään. Metsälenkkeilyyn olen yrittänyt panostaa joka välissä! Parasta jumppaa myös itselle.

18.10 Plyushin fyssari

Jäykkyys takaosassa ei ollut vain meikäläisen kuvitelmaa, mutta Riikka sai sitä hyvin avattua ja pääsipä Plyush kokeilemaan vesijuoksumattoakin! Kotihierontaa, jumppaliikkeet ja vesijuoksumattokuuri lääkkeeksi ni alkaa taas lyyti kirjoittamaan.

19.10 Vauhti kettuilemassa

Saatiin kuin saatiinkin järjestettyä cairnimainen kettuiltapäivä. Vauhtikin pääsi pitkästä aikaa tulille ja kivastihan tuo meni. Tuppaa antamaan ääntä kyllä ihan liikaa.. Ehkä mä kuitenkin vien sen kokeeseen, saapi ainakin jälkipolville todistusaineistoa jossain muodossa ;)

Tämä reissu oli omalla selälle liikaa ja kotipihassa pääsin vaivoin sisälle saakka. Miten voikin alkaa kuin salama kirkkaalta taivaalta?

20.10 Ojangon kisat

Pakkohan se oli mennä Tepan kanssa, vaikka aamulla piti ihan tajukin heittää (kahdesti), kun oli kerran maksettu. Noh, mun kuntoon nähdenhän ne meni ihan loistavasti. Kaksi hyllyä, ja rengas kotiläksyksi silti ;)

Agirata

Hypäri

21.10 Dollya tapaamassa

Sunnuntaina kokoonnuttiin juhlimaan anoppini syntymäpäiviä, vaikkei hän niitä kanssamme olekaan valitettavasti juhlimassa. Nikon tädillä on ah-niin-ihana-Dolly-labbis. Se on kyllä ihq <3>

Oivan treeneihin en lähtenyt könkkäämään.

Levottomasta joukosta levoton kuva

22.10 SepollaTreenit meni ihan kävelyksi, tehtiin keinua vauvakeinulla. Aluksi selvästi Vauhti jänskäs, mutta reipastui ja nopeutui loppua kohden.

29.10 Sepolla

Vauhti teki keppejä, otin jo muutamaan juoksuaskeleenkin Tepan kanssa.

Vauhdilla 3 kujaa, 7&1-kellotaululla. Onnistumisprosentti 90% eli oisi voinut/pitänyt tehdä vaikeempaa, mutta toisaalta tällä selällä kykkiminen tonkin verran oli jo liikaa.

31.10 Vauhti & Plyush fyssari

Vauhti juoksi hienosti ja hyvällä askeleella

Plyush pääsi toistamiseen juoksemaan vesijuoksumatolle ja Riikka oli sen edistymiseen tyytyväinen, jumppaliikeet ollaan saatu tehtyä hyvin ja Plyush liikkuu metsässä paljon rennommin ja matkaavoittavammin.
Plyushin kuvat ovat nyt virallisesti B/B & 0/0 - eli hienoa - joko kuulin ell sanovan väärin tai jotain mutta kunnossa siis ovat!

Vauhti pääsi Riikan tsekkaukseen, kun kotihieronnoissa kiinnitin huomiota sen tiukkaan perään :D Jalat kuin viritetyt jouset. Mitään sen kummempaa ei kuitenkaan ollut, kirjoitan tarkan sepustuksen kun löydän Riikalta saadun paperin.

1.11 kotitreeniä (2X2)

Selkä tuntui suht kivalta ja otin muutaman setin Vauhdin kanssa kotipihassa keppejä yhdistettynä putkeen. Sillä vähän vajaa 7&1 asennolla kolme paria menee tosi hienosti, lähensin keppipareja myös ehkä reiluun askeleeseen. Osaaminen on juuri tällä tasolla, pujottelu alkaa selvästi hahmottua. Onnistumisprossa varmaan 70%. Otin yhden parin pois ja tiukensin käytännössä suoriksi - tässä onnistumisprossa vajaa 70% (ja vähän haistelua parin epäonnistuneen jälkeen), mutta teki mun mielestä hienosti hommia. Pidin pidemmän tauon ja sen jälkeen aattelin tehdä samalla harkalla kulmia - ja siihenhän se sitten tyssäs. Niin kehnoa koirankoulutusta saa taas hakea pitkältä. Jospa treenais ens kerralla ajatus päällä.

3.11 Luonneluento

Lauantaina kävin kuuntelemassa Tuulan innoittamana Riitta Liimataisen luentoa MH-luonnekuvauksen ja luonnetestin eroista ja yhtäläisyyksistä. Riitta on todella hyvä puhuja ja luennosta sai varmasti jokainen jotakin. Itselle perusasiat oli melko selviä, mutta tottakai aina saa uutta ajateltavaa.

Lopputulema lienee se, että MH on nuoremman koiran testi ja luonnetesti hieman vanhemman. Kumpikin testi antaa tietoa koiran luonteesta ja loppujen lopuksi testaavat melko samoja asioita - eri termein ja eri tavoin. Mun mielestä oli tosi hyvä, ettei testejä pyritykään laittamaan paremmuusjärjestykseen.

5.11 Sepolla

Selkä tuntui niin hyvältä, että päätin urheilla pikkuradan kaikkien kolmen kanssa. Tepa oli hieno oma itsensä, teki mageet käännökset jarrutusvihjeestä ja pisteli minkä jaloistaan pääsi (ja mä yritin pysyä perässä). Vauhti taas oli intoa täynnä, makeinta oli se että kun irrotin sen lelusta, se tarjosi paikallaoloa nenä lukittuneena eteenpäin ja säntäsi täysiä eteenpäin luvan saatuaan. A ei imenyt yhtään, mutta intoi pysyi päällä sitä korjattaessa. Pussikin tökki, kääntyi kai takaisin. Siitä jatkoi kivasti, kunnes muuri taas tökki ja alkoi juosta vain mun perässä. Tosin into ei laskenut ja kun tulin takasin päin koira vasemmalla puolella teki muurinkin kuin vettä vaan... Suorilla kiihdytykset meni tosi hyvin, jopa vinot hypyt (suorat linjat), putket imi hyvin (jopa puomin alla ollut musta putki). Pituus ja sen jälkeen kääntö olikin sitten aika kuraa, mutta luulen ettei mun ohjausta kyllä olis lukenut kuin Tepa.
Kun aikaa oli, niin otinpa vielä Plyushinkin ja se oli niin onnellinen. Vähän jäi taaksejuoksemaan, mutta Plyushiksi 25 rimoilla tosi hyvä ja se oli niin onnellinen < 3

Kivaa oli, kunnes ei enää ollut. Raahauduin hallista ulos ja metsälenkille, olin vissiin todella tuskainen kun koirat katselivat mua säälivästi raahustaessani metsässä :D Onneksi koirat sai siellä juosta, ja mä sain kävellä rauhassa omaa tahtiani. TAHTOO TERVEEN SELKÄNSÄ TAKAISIN!!!!!!!

Näihin metsälenkkeilykuviin muutaman viikon ajalta onkin hyvä lopettaa.. :)